torstai 3. huhtikuuta 2008

7. Työkaveri

Olen ollut viimeaikoina varsin kiireinen, ja kirjoitteluni on jäänyt vähiin. Eilen törmäsin suureksi riemukseni sattumalta kaupungilla vanhaan työkaveriini ja riemastuin kovasti herran näkemisestä. Mies kertoi, että hän seurustelee nykyään ja oli juuri muuttanut uuteen asuntoonkin. Kävimmepä virittelemässä vanhoja muistoja oluttuopposen parissa (vaikka pitää myöntää; kalja kallistuu joka vuosi mitä hirvittävimpiin lukemiin...) ja tulin samalla miettineeksi, miksen kertoisi kyseisestä herrastakin tässä blogissa.; sen verran tärkeä henkilö kun kyseessä on.

Tapasin Työkaverin neljä vuotta sitten vanhassa työpaikassani. Olin juuri eronnut entisestäni ja vielä hieman hajalla koko suhteesta, joten lohduke oli tarpeen. Kiinnitin jo ensimmäisenä päivänä huomiota herran komeaan ulkonäköön ja iloiseen olemukseen. Miehet (miksei naisetkin); jos haluatte kiinnittää vastakkaisen sukupuolen huomion: pitäkää itsenne kunnossa ja siistinä ja ottakaa omaksenne iloinen asenne. On paljon helpompi lähestyä iloista ihmistä kuin synkeää mököttäjää! Näin oli myös Työkaverin tapauksessa.

Muutaman päivän ajan minun ja Työkaverin välillä tuntui leijuvan hillitöntä kemiaa. Juttu lensi puolin ja toisin. Yllätyksekseni Työkaveri pyysi minua muutaman päivän jälkeen kanssaan tuopille työpäivän päätteeksi. Harkitsin vain hetken verran, ja päätin lähteä herran mukaan; mitä hävittävää tässä voisi olla? Tuoppi venyi useaksi tunniksi ja lopulta oli kotiinlähdön aika käsillä. "Mitäs jos mentäisiin sun luokse?" ehdotti tuolloin Työkaveri. Minun oli helppo suostua.

Työkaverista jäi parhaiten mieleen miehen uskomattoman herkkä kosketus; sellaiseen ei juuri törmää. Nautin uskomattoman paljon herran läheisyydestä ja kosketuksesta; sen ei olisi suonut koskaan loppuvan. Tapailimme tuon kesän ajan aina silloin tällöin seksin merkeissä ja vielä syksylläkin Työkaveri oli usein vieressäni nukkumassa, sillä en erityisemmin välittänyt nukkua yksin. Tapailustamme ei koskaan seurannut mitään sen vakavampaa; olimme (ja olemme yhä) ihmisinä liian erilaisia, vaikka seksi välillämme toimi paremmin, kuin monen muun kanssa. Arvostan edelleenkin Työkaveria hyvin paljon ihmisenä, ja olen iloinen, että hän on löytänyt onnensa; sen hän ansaitsee.

1 kommentti:

Rosie kirjoitti...

Voi, minun mieheni hellä kosketus saa minut joskus hulluuden partaalle - enkä nyt viittaa nautintoon. Hän silittää ja hyväilee minua kuin kissaa ja usein joudun ottamaan kynnet esille saadakseni rajumpia otteita! :-D